|
|
Interviews:
..........................................................................................................................................................
Click on the left for a specific interview
..........................................................................................................................................................
Finnish ABLAZE IN HATRED is quite young band in fields of melodic doom metal, only established in late 2004. Yet within a year they had released their first demo ”Closure of Life” and managed to sign a deal with Firebox Records.
The band just played their 1st gig and is preparing to enter studio in May. So this was perfect time to ask that what's up with the band that has all members also playing in other bands. And what's the fuss with Turku .
Juhani Sanna & Mika Ikonen answered the questions, thou neither of them marked that who did what, so consider these answers as collective response. And as usual, Medve did the questions and the choice of colors of this text.
First of all, is this band from Turku or Helsinki as there seems to be some confusion over the “origin” of the band?
AIH is from Helsinki . Maybe the cause for the "confusion" is that Searing Meadow and Fall Of The Leafe are from Turku . Mika and I are living in Helsinki area, Miskaand Antti in Turku . But if asked, we're from Helsinki .
The line up features members from Searing Meadow and Fall of the Leafe, so how does the members find the necessary time for several bands?
So far so good. All our bands are working in so different ways there's no chance of confrontations. Not yet at least. Miska is doing a full time job with FOTL but he seems to have enough time to concentrate AIH too. What comes to Searing Meadow, they are currently taking 'a little nap'.
In last September you released your first demo and on October you were signed to Firebox Records . We all read how bands send demo after demo to labels without any luck, so how this all could happen so fast for you?
Obviously we are more than excited about the situation. Maybe the timing was just so right for us and of course we sent the demo to the right place. Could it be that the Lady luck was on our side or maybe the music was just so damn good? Who knows?
Two of your demo tracks have now been featured on four compilations ( Miasma Magazine's sampler, Firebox Records' Firesampler # 3, Terrorizer magazines Doom Special compilation “Bleek and Destroyed” and Orkus Magazine's compilation). Have you received any direct commentary over these compilations?
Yes indeed we have. Especially Orkus and Terrorizer compilations have brought us many contacts from Germany and UK . Very positive ones we might say.
As you are now crafting the finishing touches to your debut album, can you reveal ‘anything' out of ordinary, besides the usual this is gonna be our best material bollocks? Where you will record the album?
Well it seems that we're walking the very same path we walked during the ”Closure of Life” demo. The results can be heard later this year. The album will be recorded at Noisecamp studios. The very same place where 'Closure of Life' was born. We had some spectacular moments with Kari (the Noisecamp wizard) so it's quite natural for us to go back to the same atmosphere.
Who will do the album cover and what you can reveal about it by now?
The covers? It hasn't been decided yet. But hopefully the covers will meet the highest standards. All we can tell at the moment is that the album will be named ”Deceptive Awareness”.
The name Ablaze in Hatred sounds like a name for a nazi crack head in murder rampage. Is there any specific meaning behind the name? Do you think that a few people might confuse you with the Swedish Ablaze My Sorrow?
Juhani: No there's not. To make it clear enough, we have nothing to do with nazis or any other political crap. And actually Mika and I didn't even heard about a band called Ablaze My Sorrow when we founded Ablaze In Hatred. The meaning of AIH as a name? For us it just somehow represents the music/lyrics that we make. That's about it.
Your first gig will be in this weekend. What kind of expectations do you have for this gig?
We hope that people will find their way to the show. We'll certainly do our best to keep it slow and gloomy enough. Indeed the very first gig for Ablaze In Hatred ever, more will follow.
Do you think that your label will book you into some European tour when the album will be released? Do you use any booking agent or do you have a manager?
Certainly we'd hope so, it would be a blast! Doom all over the world... Currently we're handling all matters by ourselves, but a manager or booking agent wouldn't harm us...
What are the immediate plans of Ablaze in Hatred for the spring 2006?
At the time we're finalizing the material for the album. That's the priority 'numero uno'. We'll also do few live acts during the spring/summer so there will be rehearsals after rehearsals. Helsinki-Turku highway will be quite familiar to us in the near future.
And by the readers demand: If you would cover an Iron Maiden song, what it would be and for what reason you would pick it up?
Juhani: This is a tough one. As a die hard fan of Iron Maiden I just can't see us playing a death/doom version of any Iron Maiden song. I just can't. But how about Entombed...?
Anything else?
Exclusively for the Finns; Kaikki tänään päättyy...
J-P Muikku, Firebox
< back
..........................................................................................................................................................
Suomessa riehuu doom-kuume. Reverend Bizarre orjuuttaa poppareita sinkkulistakärkenä. Swallow the Sun nappaa sopimuksen Spinefarmilta. Doom-orientoituneella Fireboxilla tuntuu menevän mallikkaasti. Ihmiset idästä ja lännestä riemastuvat jokaisesta uudesta bändistä, jonka tyylilaji määritellään doom-johdannaiseksi. Loput ihmiset puolestaan haaskaavat aikaansa kiistelemällä, mikä lopulta on doomia. Classic doom, trad. doom, doom rock, true doom, death/doom, black/doom, gothic/doom, industrial/doom, heavy/doom ja oma suosikkini DOOM – määritelmissä ainakin riittää.
Jossain vaiheessa ihmiseltä kuitenkin loppuu raha ja kiinnostus. Bändejä tuppaa joka suunnasta, skene puuroutuu, eivätkä kaikki bändit ja levy-yhtiöt välttämättä ole touhussa mukana enää pelkästään rakkaudesta musiikkiin. Skeptinen ihminen alkaa osoitella sormella genren tulokkaita; onko doomin eksponentiaalinen suosion kasvu ainoa syy tämän bändin tyylisuuntaukseen tai jopa olemassaoloon?
Helsinkiläinen Ablaze in Hatred ei lukeudu doom metal -yhtyeeksi monenkaan ihmisen mielessä. Hidasta, melankolisen melodista metallia vain tupataan kutsumaan mediassa death/doomiksi tai miksi tahansa melodoomiksi. Kun bändi herutteli ensimmäisellä demollaan levytyssopimuksen Fireboxilta, joka oli menettämässä lippulaivansa Swallow The Sunin Spinefarmille, oli monen ihmisen mielessä vain yksi ajatus: tilaisuus tekee, jos nyt ei varkaan, niin näpistelijän ainakin. Ajatuksen tasolla käydylle noitavainolle pistetään kuitenkin piste, kun bändin primus motorit, kitaristi Juhani Sanna sekä kitaristi-laulaja Mika Ikonen saavat ansaitsemansa puolustuspuheenvuoron.
Juhani: Hyvähän se vain on, että meidät noteerataan yleisön keskuudessa ja kyllähän me itsekin tiedämme, ettei sitä meidän demoa olisi paljon parempaan aikaan voinut ulos pukata reipas vuosi sitten. Se, miten meidän sopimus liittyy Swallow the Suniin, sitä pitäisi ehkä kysyä Fireboxilta. Me olemme tyytyväisiä kuitenkin siihen, miten Deceptive Awareness on otettu vastaan. Ja aikalailla taitavat nämä ”death/doom-nousukkaat” Suomessa olla yhden käden sormin laskettavissa?
Swallow the Sunin lisäksi syytteet avunannosta death/doomin nykysuosioon Suomessa voitaisiin lukea Shape of Despairille. Nämä kaksi toimivatkin tyylillisesti verrattain tarkkoina suuntaviittoina Ablaze in Hatredille. Vaikka Juhani kertookin doom metalin jääneen levylautasella aina milloin minkäkin tyylilajin varjoon, löytyy hyllystä myös muutama suoranaisemmin Ablaze in Hatrediin vaikuttanut yhtye.
Juhani: Mikäli Ablaze In Hatredia verrataan em. Suomi-bändeihin, silloin kai lokeroidumme jonnekin näiden kahden välimaastoon? Sellainen mielikuva ainakin mulla on. Välillä nämä suomalaisten löydöt yhtäläisyyksistä hieman huvittavatkin, maailmassa kun tosiaan on niitä muitakin death/doom-bändejä. Paradise Lostia on kyllä tullut levylautasella pyöriteltyä, joten en voi kieltää, etteikö se olisi itseeni vaikuttanut, mutta loppujen lopuksi doom metal on jäänyt itselläni aika vähille kuunteluille. Musiikkimakuni on edennyt sieltä 90-luvulta punkin nousun ja tuhon jälkeen Alice In Chainsin ja Panteran kautta Göteborgiin ja sieltä vielä Suomenlahden pohjaan. Jotenkin sitä ei vaan enää jaksa jatkuvia yli 100 bbm -lukemia. Autossakin kuuntelen mieluummin luontoradiota, kai mä sitten vaan olen lopussa.
Mika: Mulla taas vaikutteet on tuolla melodeathissa ja bläkissä, mutta toisaalta hidas/rauhallinen musa on aina uponnut kuin Titanic konsanaan. Ablaze In Hatredin synnystä voisin sanoa sen, että viini virtas vaan ja seuraavana aamuna ei ollut paljon lapsille kerrottavaa. AIH:n tyyli taas muodostui jopa pikkasen vahingossa. Mulla oli jotain huumeriffejä jo valmiina pöytälaatikossa ja niitä alettiin veivaamaan yhdessä Juhanin kanssa. Tosin ne riffit laitettiin suht nopeasti takaisin sinne, mistä tulivatkin...
Rehellisesti sanottuna Ablaze in Hatredin debyyttialbumi Deceptive Awareness sisältää kuitenkin paljon tuttuja aineksia koko siltä bändikirjolta, joka paremman termin uupuessa niputetaan death/doomiksi. Kun ajatellaan, että kyseisen tyylilajin tehokeinot ja ainekset ovat olleet eri bändien ahkerassa käytössä jo puolitoista vuosikymmentä, voi etenkin ulkopuolisten ihmisten olla vaikea keksiä oikeutusta taas yhden death/doom-bändin olemassaololle.
Ja jos unohdetaankin hetkeksi marttyyrimaiset puheet omaperäisyydestä, mitä Ablaze in Hatredilla on annettavana itselleen ja toisaalta death/doominsa tarkkaan tuntevalle kuulijalle?
- Ei tässä pyörää varsinaisesti olla uudestaan lähdetty alunperinkään keksimään, wanhassa vara parempi. Me ainakin itse yritetään muistaa biisejä tehdessämme jatkuvasti panna parastamme, eikä anneta ns. täytebiiseille sijaa. Toisaalta tälläinen musiikki antaa meille tällä hetkellä todella hyviä fiiliksiä (vaikkakaan ei ehkä aina niitä kaikista positiivisimpia). Toivottavasti osa niistä fiiliksistä välittyy myös kuulijoille. Kuulijat kai loppupeleissä päättävät sitten itse, mitä kuuntelevat. Ei meidän tarvitse itsellemme perustella ”olemassaoloamme”, tehty mikä tehty ja tehdään tätä tulevaisuudessakin niin kauan kuin tuntuu hyvälle. Kun se hyvä olo loppuu, keskitytään sitten taas johonkin muuhun.
TYYLIUSKOLLISET TUOMIOLLA
Materiaali tuoreelle debyyttialbumille syntyi varsin nopeasti, vaikka pidetäänkin mielessä, että kaikki ainoaksi jääneen Closure of Life -demon kolme biisiä on napattu mukaan myös täyspitkälle. Juhani vahvistaakin, että debyyttiä synnyteltiin varsin rennoissa merkeissä. Nuottiöljyn merkitystä ei pidä myöskään väheksyä.
Juhani: Sävellysprosessi oli itseasiassa aika kivuton; perjantaisin Mikan kanssa kauluspaidoissa iltapäivätuopeille, joista sitten jatkettiin mun luokse kitaroimaan. Mikalla oli yleensä takataskussa jotain riffintynkiä, joiden päälle tunnelmoin sitten jotain melodioita. Musiikkimme ei siis synny ainakaan tietoisesti kovin synkissä mielentiloissa, vaikka niin voisi kuvitellakin. Pikemminkin hilpeissä. Tosin sen verran on niissä mielikuvissa pitäydyttävä, että ei me biisejä koskaan kirkkaassa päivänvalossa olla tehty.
Levyn viitosbiisin, Ongoing Fallin avausriffi on mielestäni levyn omalaatuisinta antia, vähän kuin puolitempoon vedettyä Deep Purplea. Järin paljon ei tämäkään veisu kuitenkaan eroa levyn muista sävellyksistä. Kuinka tarkka kuva Ablaze in Hatredin tyylistä bändin sävellysvastuullisille sitten on piirtynyt mieliinsä?
Juhani: Kyllä me ne biisit ihan tietoisesti samasta kaarnan palasta ollaan veistetty. Itseäni jotenkin rasittaa kuunnella levyjä, joissa konsepti on rikottu jollain aivan älyttömällä suunnan muutoksella. Onhan meillä aika tarkka kuva Ablaze In Hatredista ja siitä, mitä me voidaan tehdä ja mitä ei. ’Delay-hulluus’ ja huumorimusiikit erikseen.
On turha kuvitellakaan, että death/doom olisi kenellekään tyylilaji, jonka puitteissa voisi toteuttaa kaikenlaiset visionsa. Myös Deceptive Awarenessin biisinnimet ja kansitaide kertovat tyyliuskollisuudesta. Kannessa istua tököttää vanhan naisen haamu. Biisejä on puolestaan heitelty nimillä kuten Closure of Life, Constant Stillness ja vaikkapa jo mainittu Ongoing Fall. Kun Ablaze in Hatred kokoontuu treenikämpälle, löytyykö silmäkulmasta pilkettä ja naulataanko kieli tiukasti kiinni poskeen?
- No kyllähän siellä treenikämpällä pakolliset humpat ja Iron Maidenit aina soitetaan. Ei homma todellakaan kovin vakavamielistä ole. Tosin eihän meillä itseasiassa ole edes omaa treenikämppää, vaan muiden nurkissa sitä tarpeen tullen treenataan. Keikoilla sitten pidetään ne naamat näkkärillä. Kansien ”tyyliuskollisuudesta” kiittäminen on Utudesign.netin Kalle Pyyhtistä. Kalle onnistui luomaan levyn kansiin aikalailla juuri sellaisen tunnelman, kuin mitä mieliemme perukoilla velloi.
Tyyliuskollisuutta tai ei, Ablaze in Hatred on ainakin vielä debyyttialbumillaan pitäytynyt tiukasti örinävokaaleissa ilman pienintäkään flirttiä helpommin lähestyttävän, puhtaan ulosannin suuntaan. Koskettimia sen sijaan kuullaan – niitäkin tosin vain pikanttina mausteena kitaravallien taustalla.
- Haluamme ehdottomasti pysyä örinöissä, sillä emme oikein usko, että puhtaat lauluosuudet antaisivat meidän materiaalille mitään konkreettista lisäarvoa. Jos jossain vaiheessa puhtaita lauluja otetaan mukaan, niin olisi niiden ehdottomasti oltava naislaulua. Paitsi jos Kirka saadaan mukaan, niin sittenhän menee kaikki biisit uusiksi.
- Koskettimet ovat puolestaan meillä yleensä se ”työmyyrä”, joka tekee siellä kitaravallien varjoissa korvaamattoman arvokasta työtä. Kuitenkin täysin kitaroiden ehdoilla. Sanotaan vaikka nyt niin, että koskettimet antavat meillä sen viimeisen puukoniskun. Asiaan varmaan myös vaikuttaa se, ettei meillä ole vakituista kosketinsoittajaa. Keikoillahan meitä avustaa MyGRAINin Eve.
Kolme Ablaze in Hatredin neljästä jäsenestä kurittaa instrumenttejaan kipakampaan melodeathiin suuntautuneessa Searing Meadow -yhtyeessä. Erot bändien välillä eivät kuitenkaan ole millään tavalla ideologisia. Sen sijaan tyyppien roolit säveltäjinä ja sovittajina ovat näissä kahdessa bändissä hieman erilaiset. Jopa ehdottamani stereotyyppinen jako – melodeathia nousuhumalassa, kuolodoomia aamukrapulassa – heittää häränpyllyä.
- Niin kuin edeltä jo kävi ilmi, niin Ablaze In Hatredin biisit tehdään pääsääntöisesti nousuhumalassa. Eivät bändit eroa kovinkaan paljon ideologisella tasolla, ehkä merkittävin tekijä on se, että Antti (Hakkala, rummut) ja Miska (Lehtivuori, basso) eivät tee AIH:n sävellysvaiheessa juuri mitään. Searing Meadow’ssa heillä on ehkä suurempi rooli myös sovittajina. Onhan se mukavaa, että on useampi bändi, jossa voi toteuttaa omia halujaan eri tavalla. Ei meillä mitään suunnitelmaa ole pesäerojen luomiselle, mutta yhteiskeikkaa Ablaze In Hatredin, Searing Meadow’n ja Fall Of The Leafen (basisti Lehtivuoren toinen bändi, toim. huom.) kanssa ei varmaankaan ihan heti tulla näkemään.
Loppuun kehittelemäni poliittisesti ajankohtainen ajatusleikki – death/doom, kuolo/tuomio, kuolemantuomio, Saddam Hussein – on niin kiusallisen väsynyt, että lienee parasta vain yrittää unohtaa se. Mitä puolestaan tulee haastattelun alussa Ablaze in Hatredille luettuihin syytteisiin, jokainen teistä tuomitkoon bändin tavallaan.
Antti Korpinen, Imperiumi
< back
..........................................................................................................................................................
The Scandinavian countries – Finland in this case – keep surprising us with a large number of first-rate metal albums. Just take Ablaze In Hatred. Founded not that long ago, when two friends wanted something else than their regular bands, and now coming up with an exciting debut album that will appeal to fans of not too ponderous, yet compelling doom metal. "Deceptive Awareness' will please fans of Draconian and the early Anathema; they will dream away on a delightful bed of sublime melancholy. We could not think of anything better than contacting the two founding members Juhani Sanna (guitar) and Mika Ikonen (vocals, guitar, keyboards). It is their turn to tell a bit more about their new outfit Ablaze In Hatred.
You are a pretty young band, founded in 2004. Can you tell a bit more about the beginning days of the band?
Juhani: First of all thank you for the great review, we really appreciate that. Ablaze In Hatred was born in October 2004. Mika and I started to play together on gloomy Friday evenings and we composed few songs. It sounded quite nice so we decided to found a band. After few months Mika recruited his fellow band members Antti and Miska from Searing Meadow.
What were the main influences and reasons to form a new band?
Mika: Juhani and I had a band which played more or less faster stuff so it was refreshing to compose something totally different.
Did any of you have experience in other bands before?
Juhani: Yes, I played in a "Finnish garage rock" band and Mika in Searing Meadow with Antti and Miska. Miska of course plays also in Fall Of The Leafe.
Miska still plays in Fall Of The Leafe. Isn't it hard to combine more than one band?
Juhani: Not at all. There's plenty of time for each band as any of us doesn't play as a full time job.
Does Searing Meadow still exist? Is it also doom metal?
Mika: Searing Meadow is alive and well. Actually we're heading to studio in February 2007 to record couple of new songs. Searing Meadow is not doom metal, it's melodic death metal in the vein of old Amorphis with a hunch of Old Man's Child.
It all went pretty fast for Ablaze In Hatred. The positive response on the promo CD led to a contract with Firebox Records. I think you are lucky to be signed by that eminent doom label…
We're very pleased to be on Firebox Records. We truly believe it's the best doom metal label in the world nowadays. Call it luck or what ever you want but we're very comfortable with our current situation.
The music of Ablaze In Hatred reminds me of Draconian (without female vocals however). Do you agree?
Juhani: Actually I have never even heard Draconian before. Maybe it's time to check it out.
Mika: Me too, but after your review I listened them at myspace. It was really good. Definitely there were similarities.
Let's focus now on the lyrics. Who writes them and what are the main themes?
Mika writes all the lyrics and the main themes are individual anguish and frustration…
You returned to the same studio (Noisecamp Studios) where you recorded the promo. Was it a nice experience to work on a debut full length?
Yes indeed, lots of red wine and inspiration. Noisecamp is the best place for Ablaze In Hatred to record an album. The atmosphere is just so right for us.
Can you tell a bit more about Kari Nieminen and your cooperation with him during the recording process?
Well… Kari is quite a hustler. But he really forces the best out of us, he's very supportive and he definitely believes in our music. That's very important.
Do you have plans to go on tour or play many gigs, in Finland or abroad?
Yes of course. We're currently "touring" in Finland and in January 2007 we're heading to Saint Petersburg, Russia. We're definitely interested in playing gigs abroad as well.
'Lost (The Overture)' has a dark intro with a bit Pink Floyd sound. Can Pink Floyd be seen as an influence?
Juhani: Actually Mika or I have never listened Pink Floyd so the answer would be no to this one. But it's very interesting to hear such a comparison. I have to play it to my friend who listens Pink Floyd and ask his opinion.
What are the main ingredients for a proper Ablaze In Hatred song?
1 Tbls Darkness
½ Ts Hope
2 Oz Desperation
Salt and pepper (freshly grated)
Cook very slowly for one to two hours, depending on how gloomy you want it. Serve chilled with some vintage port wine.
Can you tell a bit more about the artwork?
'Deceptive Awareness' covers were designed by Kalle Pyyhtinen / www.utudesign.net We just gave him some guidelines during the design process. We're very pleased with the work he did. Very nice indeed.
Finland seems like a paradise for metal bands. They easily hit the charts, even doom bands. Any ambitions on that level or plans to make a videoclip or release a single?
We have no such plans yet but let's see what the future brings us. Of course it would be nice to film a video someday. Releasing a single is more up to Firebox Records but we definitely wouldn't be against it.
'Constant Stillness' is one of my favourite tracks. Can you tell a bit more about that song?
For us it's a bit strange because we haven't really thought that 'Constant Stillness' would be a 'hit song' in our album. But actually we have heard the same before. The song itself? For us it's one important chapter on the long journey of 'Deceptive Awareness'. Maybe the 'juju' is that 'Constant Stillness' is the slowest song we ever made?
On this album some songs of the promo can be found. Do you already think of or have songs over for a second album?
Yes we're already composing new material for the second album. At this time of year in Finland the days are getting short enough to get in the right mood, when speaking of composing new songs for Ablaze In Hatred.
You both have signed an endorsement deal with ESP-LTD guitars. What does it mean for you?
We sold our souls to the devil… Haha, to be honest it's very important for us to have the best gear to play with and ESP-LTD definitely ensures that. Actually Miska also have signed with ESP-LTD.
What are your plans for the near future?
To do gigs as many as possible and of course we're already concentrating on the new material.
I wish you luck with the album and your music.
Thank you Vera for great interview. Stay metal as hell in the night.
Vera, Lords of Metal.nl
< back
..........................................................................................................................................................
Death/doomia vyöryttävä Ablaze In Hatred on ilmestynyt sulostuttamaan melodisesta raskastelusta diggailevien elämää kuin tyhjästä, eikä ihme – bändi on saanut alkunsa vasta vuonna 2004. Yhtyeen nuoren iän huomioon ottaen hämmästyttävän valmiin porukan esittelevä, syksyllä 2005 ilmestynyt promo/demo Closure of Life tuntuukin mahtavuudessaan pieneltä ihmeeltä. Jotakin bändin potentiaalista kertonee, että Ablaze In Hatred solmi vastikään levytyssopimuksen kotimaisen Fireboxin kanssa.
Ablaze In Hatredin historia juontuu perisuomalaiseen tapaan erääseen väkijuomilla kyllästettyyn iltaan. Yhtye pistettiin alulle, kun vokalisti-kitaristi Mika Ikosen ja toisen kitaristin, Juhani Sannan tiet kohtasivat. Viimeksi mainittu valottaa taustoja tarkemmin:
– Minä ja Mika tavattiin vuonna 2004, ja saatiin päähämme yhtenä kaljahuuruisena iltana laittaa yhteinen bändi pystyyn. ”Muutaman” oluen jälkeen päätimme alkaa soittamaan vanhaa DIO:a. Ekoista sessiosta lähtien musiikki kuitenkin alkoi saamaan synkän hitaita sävyjä. Niinpä ajauduimme pikkuhiljaa koko ajan hitaammalle osastolle… Sinänsä harmi 'DIO:n' suhteen, koska meillä oli jo projektiin laulajakin mietittynä. Ei voi mitään, ilmeisesti vanhat eivät vaan jaksaneet; askel painaa.
Vaikka Ablaze In Hatredin valmiilta kuulostava konsepti hämmästyttää, se ei vaikuta oudolta, kun vilkaisee yhtyeessä vaikuttavien hemmojen cv:tä. Kaikilla on vuosissa mitattavaa kokemusta takanaan. Ikonen ja rumpali Antti Hakkala vaikuttavat death metal -orkesteri Searing Meadowssa , Miska Lehtivuori bassottelee Fall Of The Leafessa ja Sanna puolestaan kitaroi Kolonna -nimisessä garage rock -bändissä.
Closure of Lifen jakelu on lähtenyt hyvin käyntiin, mikä lupailee hyvää tulevan kannalta. Ensimmäinen painos myytiin loppuun viikossa, eikä toinenkaan kauan laatikon perukoilla viihtynyt. Kysyntää on ollut myös Suomen rajojen ulkopuolelta.
– Yllätyksenä tuli, että demoa kysyttiin kotimaan lisäksi Amerikasta ja eripuolilta Eurooppaa, Juhani ja Mika kertovat.
– Parin kuukauden aikana demoa on mennyt mukavasti, kun sitä ei nyt kuitenkaan ihan joka paikkaan ole tyrkytetty. Kovin moni ei ole vielä pahasti ehtinyt demoa haukkuakaan, joten ihan mukavaa palautetta on saatu.
Kauan ei Ablaze In Hatred joutunut demoasteella kärvistelemään, sillä diili napsahti jo syksyllä 2005.
– Diili solmittiin lokakuun alkupuolella. Lähetettiin demo Fireboxille, ja muutaman yhteydenoton jälkeen homma olikin jo selvä. Kokopitkää olisi tarkoitus mennä nauhoittelemaan alkukesästä ja julkaisu sijoittuu syksyyn 2006.
Doom metal on yllättäen viime aikoina ollut kovassa myötätuulessa. Niin Ablaze In Hatredin hengenheimolainen Swallow the Sun kuin vanhemman koulukunnan hidasteluun luottava Reverend Bizarrekin ovat tehneet hiljattain listadebytointinsa. Nyt kun doom näkyy olevan listoille kelpaavaa tavaraa, saattaa Ablaze In Hatredillakin hyvinkin olla valoisat ajat edessään. Pojat eivät osaa antaa yksiselitteistä vastausta kysymykseen, miten doomista on yllättäen tullut niin suosittua.
– Vaikea kysymys. Doom tai rauhallisempi metalli ylipäätään tuntuu selvästi tänä päivänä toimivan myös muillekin kuin metallimusiikkiin vihkiytyneille. Ehkä kysymys ei sinänsä olekaan doomista, vaan yhtyeistä, jotka soittavat kelpo musiikkia?
Miten Ablaze In Hatred sitten erottuu muista samankaltaisista yhtyeistä?
– Sinälläänhän emme ajattele kuuluvamme mihinkään tiettyyn genreen, mutta ainahan nämä asiat pulpahtelevat esille. Jälleen vaikea kysymys, mutta tärkeää on kuitenkin se, että teemme musiikkia, josta me itse pidämme. Ehkä meillä on sitten se ”keep it simple stupid” -periaate.
Bändin omista vaikuttajista ei kuitenkaan doom-yhtyeitä löydy.
– Minulle selkeästi maailman paras bändi on Dark Tranquillity - siitä ei vain pysty pistämään paremmaksi. Siitä seuraavina maalilinjan ylittävät Iced Earth, Alice In Chains, Pantera, Katatonia, Iron Maiden, Verenpisara ja niin edelleen, aloittaa Juhani ja Mika jatkaa:
– Minulle taas vanha Amorphis on aina se ykkönen! Diggaan myös näistä Norjan kultakurkuista, kuten Emperor, Satyricon ja Old Man's Child. Siinäpä ne tärkeimmät.
Ablaze In Hatredin miehet pitävät majaansa Turku-Helsinki-akselilla. Kuinka bänditoiminta luonnistuu näin pitkillä välimatkoilla?
– Minä ja Mika tehdään biisit ”Helsinki-akselilla” enemmän tai vähemmän valmiiksi ja sitten esitellään ne Turku-akselille, Juhani valottaa.
– Closure of Life -promoa varten teimme Mikan kanssa Helsingissä raakaversion, josta Miska ja Antti opettelivat oman osansa studiota varten. Keikkailua varten treenataan yhdessä sen verran kuin tarve vaatii, Helsingissä tai Turussa. Välimatkahan ei loppujen lopuksi ole edes pitkä.
– Elämän tärkeysjärjestyksessä bändiä voisi tituleerata termillä ”vakava harrastus”, ainakin vielä tässä vaiheessa. Pakkohan se on kuitenkin joitain oikeitakin töitä tehdä, että soittimet yms. kulut saadaan peitettyä.
Lopuksi pyydän miekkosia kuvailemaan parhaimmat olosuhteet, joihin Ablaze In Hatred sopii taustamusiikiksi. Kuvailu ei olekaan kaukana totuudesta.
– Sateinen yö... Katsot ikkunasta ulos... Et saa unta. Kaikki tänään päättyy.
Eve Kojo, Miasma #11
< back
..........................................................................................................................................................
Swallow the Sunille on odotettu seuraajaa kuin sitä kuunpimennystä konsanaan. Nyt Suomi sellaisen sitten sai. Pääkaupunkiseudulta ponnistaa yhtye nimeltänsä Ablaze in Hatred. Jannut soittelevat ensidemollaan, jolla jo levytys-sopimuksenkin ansaitsivat, hidasta, murskaavan pelottavaa ja melodista metallia murinalauluilla, luonnollisesti. StalkerMarkuksen kysymyksiin vastailivat yhtyeen kitaristi Juhani sekä vokalist/kitaristi-viittaa harteillaan kantava Mika.
1. Moro. Millaisilla tunnelmilla olette nyt, kun olette saaneet levysopimuksen ja debyyttidemoanne on kehuttu ympäri medioita?
- Morjes. Hienoltahan se kieltämättä tuntuu, kiitos kysymästä. Olemme olleet itse asiassa aika yllättyneitä saamastamme hienosta palautteesta. Levytyssopimuskin saatiin yllättävän nopeasti ja kivuttomasti. Tunnelmat ovat siis AIH -leirissä aika korkealla.
2. Kuinka Firebox teidät oikein kiinnitti?
- Lähetimme demon Fireboxille ja Rami Hippi otti yhteyttä. Muutaman sähköpostin jälkeen homma olikin ns. sitä myöten selvä. Kyllä me tietysti itsekin aika paljon yllätyimme siitä, miten nopeasti asiat etenivät. Ensimmäinen demomme 'julkaistiin' kuitenkin syyskuun alussa ja lokakuussa allekirjoitimme jo sopimusta.
3. Jäseniänne soittelee myös Fall of the Leafe sekä Searing Meadow yhtyeissä. Mikä näistä on kenellekin ykkönen? Voisiko Ablaze vielä joskus olla sitä?
- Kyllähän se on mahdollista. Tällä hetkellä tosin emme kuitenkaan erottele yhtyeitä tärkeysjärjestykseen, sillä kaikille bändeille riittää aikaa ja mielenkiintoa. Yhtyeemme ovat kuitenkin musiikillisesti sen verran erilaisia, että inspiraatiot voidaan kohdentaa helposti kullekin bändille. Tällä hetkellä AIH vie suurimman osan meidän (Mika ja Juhani) ajasta, koska sävellämme parhaillaan materiaalia tulevaa pitkäsoittoa varten.
4. Demo, Closure of Life nauhoitettiin Noisecamp Studioilla tuottaja Kari Niemisen johdolla. Oletteko tyytyväisiä jälkeen?
- Kyllä. Ehdottomasti. Saimme Noisecampilla juuri sellaisen soundin ja atmosfäärin biiseihin, jota AIH:n materiaali vaatii. Suuri kiitos Karille siis hyvästä työstä! Ja tällä soundilinjalla haluamme myöskin pysyä. Pyrimme siis ilman muuta jatkamaan yhteistyötämme Noisecampin kanssa.
5. Mainitsette musiikkinne olevan ”slow and gloomy death/doom with growling vocals”. Mitä tämä on suomeksi?
- Aikamoinen kielihirviö ollaan näköjään päästetty ilmoille… Suomeksihan se on sitten kai sitä 'death/doomia', eli hitaissa virroissa kahlataan.
6. Tyylinne on mielenkiintoinen sekoitus rumaa ja kaunista. Mistä idea tehdä tällaista musiikkia kumpusi ja mistä tulee inspiraatio näinkin synkkään itsensä toteuttamiseen yleensäkin?
- Sävellyksiä ei itse asiassa olla koskaan tehty kovinkaan synkissä fiiliksissä. Tällainen musa tuntuu tulevan itsestään, kun vaan tartutaan soittimiin. Tuntuu että tällä hetkellä ei oikein mitään muuta osattaisi tehdäkään. Synkän musan kuuntelusta tulee ainakin meille hyvät vibat.
7. Teitä verrataan paljon. Miltä vertaukset Swallow the Suniin teidän omiin korviinne kuulostavat? Tuntuuko tämä jotenkin ahdistavalta? Myös Rapture vertauksia on heitetty ilmoille…
- Kyllähän Swallow The Sun –vertailu tietysti jollain tasolla imarteleekin, mutta kyllä se toisaalta myös kummastuttaa. Kyllähän niitä varmaan osuvampiakin vertailuja löytyisi, jos niitä hakemalla haettaisi. Tuntuu kyllä välillä, että näillä leveysasteilla ei aina muita ko. genren bändejä tunnuta muistavan. Ilman muutahan me kuitenkin aina yritetään tehdä 'sitä omaa juttuamme', vaikka kliseeltähän se tietysti kuulostaa. Mutta hyvähän se on että verrataan, jotta ihmiset uskaltavat/osaavat tutustua uusiinkin bändeihin.
8. Oma suosikkini demoltanne on ensimmäinen raita, When The Blackened Candles Shine. Kertokaa siitä, sen synnystä, sanomasta, jos sellaista on ja omista fiiliksistä kun sitä teitte ja nyt kun sitä kuuntelette?
- Juhani: No tästä kappaleesta tämä bändi oikeastaan liikkeelle lähti, kun Mikan kanssa päätettiin yhtenä kaljan huuruisena iltana kesällä 2004 tehdä musiikkia yhdessä. Ensimmäisissä 'treeneissä' sitten yhdisteltiin omia riffejämme, ja loppujen lopuksi niistä tuloksena syntyi kyseinen 'When the Blackened Shine'. Sanomaa? No enpä tiedä, ehkä olemme enemmänkin koko ajan yrittäneet tehdä sellaista musiikkia, joka kuulostaa omiinkin korviin kuunneltavalle.
9. Erityisesti kosketinkuviot levyllä jäävät mieleen, samoin kuin kitaramelodiat. Kuinka paljon niiden yhteen sovittaminen vaatii työtä?
- Rehellisesti sanottuna tälle demolle se vaati kaksi pulloa punaviiniä, sekä muutaman pullon keskiolutta. Kitarat ollaan tehty pääasiassa päiväsaikaan, ja koskettimet studiossa puolen yön jälkeen punaviinin ollessa parhaimmillaan. Se punaviinin merkki ja rypälelajike onkin sitten se ammattisalaisuus.
10. Onko tulevalle pitkäsoitolle jo kappaleita valmiina ja milloin menette sitä nauhoittamaan? Millainen sopimus teillä on Fireboxin kanssa?
- Alun perin oli tarkoituksena laittaa demolla olevat kappaleet suoraan pitkäsoitolle, ja tehdä niiden lisäksi uusia kappaleita. Katsotaan sitten myöhemmin sitä lopullista biisilistaa. Tällä hetkellä uutta materiaalia on ihan mukavasti kasassa ja lisää tehdään. Sopimuksesta sen verran, että ainakin kaksi pitkäsoittoa on ulos tulossa.
11. Keikoista. Oletteko keikkailleet ollenkaan AIH:n kanssa? Onko tarkoitus? Olisi mielenkiintoista nähdä yllättekö Kotamäen ja kumppaneiden tasolla livenä…
- Ei vielä, tulevaisuudessa kyllä. Mitä siihen käytännön suoritukseen tulee, niin ei kai tässä kuitenkaan missään lukion bändikilpailussa enää olla. Katsotaan ja toivotaan, että pysyykö yleisö hereillä. Jokainen päättäköön sen sitten itse.
12. Muutama irrallinen kysymys loppuun: Voititte Noise.fi:ssä olleen Metelimittari kilpailun. Mitä tästä oli teille itsellenne konkreettisesti hyötyä? Ketkä olivat finaalissa vastassa ja miltä se nyt tuntuu?
- Joo. Se voitettiin, siinä se tarina sitten olikin. No, henkseleitä saatiin kuitenkin hetki paukutella kun nähtiin lopputulokset. Olisi kyllä ollut kiva nähdä jotain statistiikkaa koko kilpailusta. Vastassa finaalissa oli muistaaksemme 'Fucking Bitches'. Konkreettista hyötyä tuosta ei pahemmin ollut (jos ei lasketa arvokkaita klikkejä kotisivuillemme), joten ei se enää oikeastaan kummemmalta tunnu. Ehkä meille olisi voitu ilmoittaa, että olemme voittaneet ko. skaban. Tosin ei meille kyllä pahemmin ilmoiteltu siitäkään, että ollaan kisassa mukana. Pisteet Noise.fi:lle kuitenkin metelimittarin järjestämisestä. Noisen porukalle vielä tiedoksi, että emme ole Turkulainen nelikko…
13. Joko uusi Miasma tuli? Kuinka pääsitte cd:lle mukaan?
- Sitä odotellessa… Marraskuun Miasmassa pitäisi tosiaan olla haastattelua ja arvostelua höystettynä kompilaatio CD:llä mukana olevalla 'When The Blackened Candles Shine' kappaleella. Käykäähän ostamassa ko. lehden numero heti sen ilmestyttyä. CD:lle päästiin mukaan, kun Miasmasta otettiin yhteyttä asian tiimoilta. Eihän me tuollaisesta voitu kieltäytyä.
14. Vapaan sanan murinat on aika päästää ilmoille nyt!
- Kiitokset Markus ( Stalkermusic.com ) haastattelusta. Erityiskiitos kaikille demon ostaneille, sekä muille tukijoillemme. Ensi syksynä sitten luvassa sitä pitkäsoittoa. Nähdään sitä ennen keikoilla! ”Kaikki tänään päättyy…”
Markus Rask 19.12.2005
< back
..........................................................................................................................................................